Vesi on meidän

Vesihuolto pysyy jatkossa julkisessa omistuksessa, sillä lakimuutokset estävät vesihuollon yksityistämisen.

Jutun otsikko on oikeastaan virheellinen, koska vettä eli vesiainetta ei varsinaisesti omista kukaan.

– Maanomistaja omistaa maan pohjavesimuodostelman ympärillä muttei siinä olevaa vettä. Järvialueen maanomistajat omistavat osuuden vesialueeseen mutta eivät järvessä olevaa vettä. Kun vesi on vapaana ympäristössään, sitä ei omista kukaan, selvittää yliopistotutkija Suvi-Tuuli Puharinen Itä-Suomen yliopistosta.

Vasta kun vesi on kaivossa tai nostettu vaikkapa saaviin tai ämpäriin, siihen kohdistuu omistusoikeus.

Lainsäädännössä puhutaan veden vallinnasta, joka kuulostaa samalta kuin omistus muttei sitä ole. Vesialueen tai kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus ottaa vettä tavanomaiseen käyttöön ja mahdollisesti saada korvauksia, jos jonkun muun toiminta uhkaa omaa vedenottoa. Vesilaissa säädetään myös vedenoton etusijajärjestyksestä, jossa kiinteistökohtainen käyttö on ensisijalla.

Kiinteistön omistajan tai haltijan vedenotto-oikeuksia voi rajoittaa vesilain sääntely, jolla pyritään turvaamaan esimerkiksi yleisiä etuja, kuten vesiympäristöä ja -luontoa. Kiinteistön omistaja tai haltija tarvitsee vesitalousluvan veden ottamiseen esimerkiksi, kun otettavan pohjaveden määrä ylittää 250 kuutiota vuorokaudessa tai jos ottamisesta voi aiheutua vesien tilan heikkenemistä tai haittoja luonnon toiminnalle.

Vesilaitokset tarvitsevat luvan

Vesihuoltolaitokset käyttävät pohja- tai pintavettä raakavetenä vedentuotannossa ja tarvitsevat aina vedenottoon vesilain mukaisen luvan. Sen myöntää valtakunnallinen Lupa- ja valvontavirasto. Toistaiseksi tai määräaikaisesti voimassa olevaan lupaan sisällytetään määräyksiä muun muassa sallitusta otettavan veden määrästä. Vesihuoltolaitoksella on velvollisuus noudattaa lupamääräyksiä ja huolehtia, ettei ympäristölle tai vesistölle aiheudu toiminnasta haittoja.

– Koska kukaan ei omista vettä, siitä ei lähtökohtaisesti makseta mitään korvauksia kenellekään. Korvausta voidaan maksaa, jos esimerkiksi perustetaan pohjavedenottamo toisen omistamalle maa-alueelle ja siitä aiheutuu tälle haittaa, Puharinen kertoo.

Pelko vesihuollon yksityistämisestä

2020-luvun alussa joukko kansalaisia huolestui muutamien kuntien suunnitelmista yksityistää vesihuoltoaan. Pelkona oli, etteivät vesivarat pian enää olisi paikallisten käytössä ja että vesihuollon omistus voisi päätyä ulkomaille. Vesi on meidän -kansalaisaloite keräsi nopeasti tarvittavan määrän allekirjoituksia ja eteni eduskuntaan.

– Kansalaisaloitteen käsittelyssä todettiin, ettei vesilain etusijajärjestyksen mukaan vettä voida vielä paikallisilta, mutta vesihuoltolaki mahdollisti kuntien vesihuoltolaitosten yksityistämisen, Puharinen taustoittaa.

Hyvä esimerkki epäonnistuneesta vesihuollon yksityistämisestä löytyy Britanniasta. Englannissa ja Walesissa investoinnit vesihuoltoon ovat jääneet liiketoiminnan ja voiton tavoittelun varjoon, mikä on näkynyt muun muassa vesivarojen pilaantumisena ja talousveden heikkona laatuna.

Puharisen mukaan on arvovalinta, miten haluamme järjestää julkisen palvelun.

– Kansalaisaloite osoitti, ettei yksityistäminen ole tapa, jolla me suomalaiset haluamme vesihuoltoa järjestää, vaan haluamme sen olevan julkisessa omistuksessa.

Vesihuolto säilyy kunnilla

Uudistettu vesihuoltolaki astui voimaan 1.1.2026. Sen keskeinen tavoite on turvata yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömät vesihuoltopalvelut eli puhtaan juomaveden tuotanto ja jätevesien käsittely. Lakiuudistus varmistaa kuntien omistuksen säilymisen vesihuoltolaitoksissa, lisää vesihuollon suunnitelmallisuutta ja vahvistaa vesihuoltolaitosten edellytyksiä pitää huolta vesihuoltoverkostosta. Se myös selkeyttää kiinteistöjen liittymisvelvollisuutta vesihuoltoon.

Kunta ei saa myydä vesihuoltoon kohdistuvaa omistustaan, eikä kunnan omistuksessa tai määräysvallassa oleva vesihuoltolaitos saa myydä vesihuolto-omaisuuttaan. Kunta saa etuosto-oikeuden nykyisin yksityisessä omistuksessa olevien vesihuoltolaitosten ja niiden vesihuolto-omaisuuden kaupoissa. Jatkossa saa perustaa vain kunnan omistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia tai asiakasomisteisia vesihuolto-osuuskuntia.