Rajut, vahvat ja lempeät vedet

Johanna Vuoksenmaa on uinut sadoissa suomalaisissa järvissä. Jokaisella vedellä on hänelle oma luonteensa, tuoksunsa, tuntunsa ja äänensä.

Hurja ja raamikas rakastettuni. Pauhaa ja helisyttää vesikeijujen kelloja, tuoksuu havumetsiltä ja tuulelta, maistuu mahlalta, näyttää pakahduttavan komealta ja tuntuu syvällä!

Näin ohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija Johanna Vuoksenmaa kuvailee Tampereen Näsijärveä, jonka viileään syleilyyn hän seuraavaksi pulahtaa.

Olemme Rauhaniemen rannassa, samoilla kallioilla, joilla Johanna ja hänen miehensä, Ari ”Muffe” Halla-aho, vihittiin vajaat neljä vuotta sitten.

– Vähän jännitti, koska minulla oli kuitenkin ollut Näsijärveen pitempi suhde kuin puolisoon. Miten se suhtautuisi, olisiko se mustasukkainen tai alkaisiko se riehumaan…

Johannaa naurattaa, mutta samalla hän on myös tosissaan: luonnonvedet ovat hänelle kuin ystäviä, joista jokaisella on oma luonteensa, tuoksunsa, tuntunsa ja äänensä.

Tähän saakka Johanna on uinut jo noin 600:ssa eri luonnonvedessä. Joillekin rannoille hän palaa toistuvasti, toiset taas jäävät yhden pulahduksen jutuiksi.

Kulki Johanna missä tahansa, hänellä on aina uikkarit ja pyyhe mukana.

– Kun näin lapsena auton ikkunasta uimarin merkin, olisin aina halunnut pysähtyä. Aikuisena olen vapaa pysähtymään vaikka joka kerta!

Rakkaita vesiystäviä

Miellyttävän rauhallinen, itsevarma ja itsenäinen tapaus. Vahva, selkeä, määrätietoinen, puhdas ja hyvän tuoksuinen. Tietää kuka on ja mihin pystyy. (Iso Lehmijärvi, Pinsiö)

Avovesimaistelu, kuten Johanna Vuoksenmaa harrastustaan nimittää, alkoi leikkimielisestä haasteesta vuonna 2011. Aluksi hän kisasi tuttavansa kanssa, kumpi uisi kesän aikana useammassa eri järvessä.

Haastetta tehdessään Johanna huomasi, kuinka erilaisia luonnonvedet keskenään olivatkaan. Yksi oli raju ja vahva, toinen lempeä ja rauhallinen, kolmas kepeä ja viettelevä.

Johanna alkoi valokuvata kohtaamiaan vesiä ja kirjoittaa niistä luonnehdintoja. Kuvissa on aina mukana häivähdys Johannaa: heijastus, varjo tai vaikkapa hiussuortuva. Näitä kuvia ja tekstejä hän jakaa muille Instagramissa, ja niistä on koottu myös kirja, vuonna 2019 ilmestynyt Vesiystäviä.

Vuosien aikana monesta vedestä on tullut Johannalle rakas ystävä, jota hän palaa tervehtimään yhä uudelleen. Sellaisia ovat esimerkiksi kristallinkirkas Nummijärvi Salon ja Someron rajalla tai pieni tunturijärvi Sodankylässä, johon on ihana pulahtaa pitkän pyörälenkin jälkeen.

Merivesissäkin Johanna ui, mutta ne eivät puhuttele häntä niin kuin järvet.

– Meret ovat kuin rokkistaroja, kaukorakkauksia. Suhteeni niihin ei ole henkilökohtainen, koska siellä on niin paljon muitakin ihmisiä yleisön joukossa, hän vertaa hymyillen.

– Vesi kannattelee ja antaa olla. Se on valtavan terapeuttista, Johanna sanoo.

Jokainen vesi on erilainen

Vanha hippi! Samea, pehmeä ja rusehtava väriltään, kulkee samettihousuissa ja polttaa piipussa muitakin kasveja kuin tupakkaa. Oli nuorempana lintumies ja tuoksuu yhä metsältä ja suolta. (Kahtoilampi, Hämeenlinna)

Kun Johanna kahlaa ja liukuu veteen, se on hänelle kuin meditaatiota. Hän herkistää kaikki aistinsa ja on täydellisesti läsnä hetkessä.

Onko vesi pieni vai suuri, hiljainen vai rauhaton? Miltä veden liplatus kohti rantaa kuulostaa, miten tuuli keinuttaa aaltoja? Onko vesi kirkasta vai tummaa, kovaa vai pehmeää?

– Jokin vesi tuntuu raskaammalta, toinen kevyemmältä. Vedet myös tuoksuvat erilaiselta riippuen kasvillisuudesta ja veden mineraaleista.

Johanna käy pulahtamassa luonnonvesissä ympäri vuoden, mutta avovesimaistelua hän harrastaa vain silloin, kun vedet ovat lämpimiä tai korkeintaan viileitä.

– Veden luonteen pystyy erottamaan, kun on vähän lämpimämpää – kylmä vesi on vain kylmää vettä, hän pohtii.

Vesi koskettaa ja liikuttaa

Ihastuttava valoisa emovesi. Leikittää ja keikuttaa, koskee pehmeästi ja hellästi, ei huuda vaan hymyilee. Kaunis heleä laulunääni, jolla tuudittelee lapsilaumansa uneen. (Övre Fryken, Lysvik, Ruotsi)

Johanna on pohtinut paljon sitä, miksi vedessä on niin ihana olla. Hän uskoo, että kyse on kosketuksen kaipuusta, joka asuu meissä kaikissa.

– Vedeltä saa hellyyttä ja hyväilyä, se ei arvota kehoa vaan koskee intensiivisesti joka kohtaan. Vesi kannattelee ja antaa olla. Se on valtavan terapeuttista.

Kesällä Johanna harrastaa myös liikuntaa vedessä. Erityisesti hän nauttii avovesijuoksusta, sillä siinä voi katsella maisemia samalla, kun urheilee.

Viileä vesi myös virkistää kuumana päivänä. Niin kävi Johannan ja Muffen häissäkin, joissa kolmasosa vieraista kävi uimassa kesken juhlien – morsian heidän joukossaan.

Vanha heila Näsijärvikin pysyi rauhallisena.

Kursivoidut kohdat on lainattu Johanna Vuoksenmaan Instagramista, @j.vuoksenmaa, sekä Vesiystäviä-kirjasta (Otava 2019).

Näsijärvi on Johanna Vuoksenmaalle tummasilmäinen, villi ja komea rakastaja, hellä mutta hurja. Tälle rannalle Tampereen Rauhaniemessä hän palaa yhä uudelleen.