Veden turvallisessa sylissä

Kun huippu-uimari Ida Hulkko hyppää altaaseen, kaikki muu ulkopuolella unohtuu. Vesi on hänelle turvapaikka, joka kelluttaa ja ottaa syleilyynsä. Vaikka joskus olisi huonoja päiviä ja uinti tuntuisi vaikealta, vesi kantaa ja rauhoittaa.

Kun Ida Hulkko oli pieni, hänen vanhempansa veivät hänet joka viikko uimaan. Polskuttelu vedessä oli perheen yhteinen harrastus, johon liittyi iloa ja mukavaa yhdessäoloa.

- Sain positiivisen ja turvallisen kokemuksen joka kerta, kun pääsin oman perheen kanssa veteen peuhaamaan. Vedestä tuli minulle turvasatama, jossa rauhoitun, jos elämässä on huolia tai stressiä, Hulkko kertoo.

Erityisesti mieleen on jäänyt lapsuudesta kerta, kun pikku-Ida oli juuri oppinut kellumaan vedessä. Perhe oli viettämässä aikaa kylpylässä, kun äiti yhtäkkiä havahtui siihen, että tyttöä ei näkynyt missään.

- Olin kellunut villiä virtaa ympäri X-asennossa ja nukahtanut siihen. Tämä kertoo, kuinka sinut olen ollut veden kanssa pienestä pitäen.

Kipinä kisaamiseen syttyi lapsuudessa

Tampereella asuva, 25-vuotias Ida Hulkko on yksi Suomen tämän hetken parhaista uimareista. Helmikuun pitkän radan MM-kisoissa Dohassa hän ui naisten 50 metrin rintauinnin finaalissa viidenneksi. Seuraavaksi tähtäimessä ovat kesäolympialaiset Pariisissa heinä- ja elokuun taitteessa.

Kipinä kisaamiseen syttyi jo lapsuudessa. Hulkko aloitti 7-vuotiaana harrastamisen Mikkelin Uimaseurassa ja nautti alusta alkaen kilpailemisesta ja itsensä haastamisesta.

Meni kuitenkin pitkään, ennen kuin uinti valikoitui Hulkon päälajiksi. Aktiivisena ja urheilullisena tyttönä hän harrasti monia eri liikuntalajeja, jalkapalloakin noin kymmenen vuotta.

- Lopulta totesin, että joukkuelajit eivät ole minun juttuni. Haluan olla se, jota voin kiittää, jos suoritus menee hyvin, mutta joka on myös vastuussa, jos se menee huonosti, hän pohtii.

Nuoruuden uintitreeneihin Hulkolla liittyy monia hauskoja muistoja. Kun harjoitukset myöhään illalla loppuivat, hän saattoi jäädä vielä kavereiden kanssa tyhjään uimahalliin saunomaan ja juttelemaan. Joskus vanhemmat saivat odottaa tunnin autossa parkkipaikalla, kun tyttö ei malttanut lähteä hallilta kotiin.

- Ja jos ei ollut muuta tekemistä, menin uimahallille viettämään aikaa, vaikka minulla olisi ollut kuinka monet treenit viikossa. Tätä naista on kyllä lotrattu kloorivedessä huolella! Hulkko nauraa.

- Kun hyppään altaaseen, olen hetken yksin ajatusteni kanssa ja keskityn vain siihen hetkeen, hengittämiseen ja pinnalla pysymiseen. Minun ei tarvitse miettiä mitään muuta, Hulkko kuvailee.

Vesi kelluttaa, kantaa ja rauhoittaa

Nykyisin uiminen on Hulkolle ammatti, joka vaatii kovaa työtä ja harjoittelua. Silti vesi on hänelle edelleen turvaa antava elementti, joka kelluttaa ja ottaa syleilyynsä. Vaikka joskus olisi huonoja päiviä ja uinti tuntuisi vaikealta, vesi kantaa ja rauhoittaa.

- Kun hyppään altaaseen, olen hetken yksin ajatusteni kanssa ja keskityn vain siihen hetkeen, hengittämiseen ja pinnalla pysymiseen. Minun ei tarvitse miettiä mitään muuta, hän kuvailee.

Hulkolle uimahalli on paikka, jossa on tilaa aivan kaikille. Vesijuoksijat, jumppaajat, uimakoululaiset ja kilpauimarit voivat harjoitella täällä sulassa sovussa.

- Hieno asia vedessä on, että se yhdistää kaikkia. Ei ole väliä, oletko nuori tai vanha, aloittelija vai huippu-uimari. Altaassa voi tehdä mitä vain.

Aina kun vain ehtii, Hulkko käy pulahtamassa myös luonnonvesissä: talvella avannossa ja kesällä saunan jälkeen mökkirannassa. Silloin ei mitata sekunteja tai hiota uintitekniikkaa, vaan nautitaan ja rentoudutaan.

Vesi on ystävä, mutta myös vihollinen

Vesi on Hulkolle ystävä, mutta toisinaan myös vihollinen. On päiviä, jolloin uiminen on helppoa ja vesi tottelee häntä täydellisesti. Toisinaan se taas tuntuu kovalta ja armottomalta kilpakumppanilta.

Hulkko on kertonut avoimesti julkisuudessa, miten uupui muutama vuosi sitten. Kun keho ei päässyt palautumaan rankan kisakauden jälkeen, hän ajautui sairastelukierteeseen ja joutui pitämään taukoa arvokisoista.

- Viime vuosina olen oppinut sen, että elämässä pitää olla muutakin kuin urheilu. Kun uinti on tuntunut vaikealta, muu elämä on tuonut balanssia altaaseen.

Tuntuuko Hulkosta sitten koskaan siltä, että uimaan ei huvittaisi lähteä?

- Monesti! Vaikka kuinka nauttisi työstään, kaikille tulee varmasti päiviä, kun ei oikein jaksaisi. Varsinkin, jos kroppa on kovasta treenistä väsynyt, altaaseen meno voi tuntua vaikealta, hän myöntää.

Kun treenin on saanut tehtyä, fiilis on kuitenkin hyvä ja onnellinen. Urheilu antaa endorfiineja, joiden avulla harjoittelua jaksaa taas seuraavana päivänä.

Tärkeimmät haaveet eivät liity uintiin

Kun Ida Hulkko oli lapsi, hänen vanhempansa tartuttivat häneen rakkauden veteen. Saman kokemuksen hän haluaisi tulevaisuudessa tarjota omille lapsilleen.

Hulkon tärkein haave ei olekaan olympiamitali tai maailmanmestaruus, vaan oma perhe.

- Kun uintiura loppuu, toivon myös löytäväni jonkin sellaisen asian, johon koen samanlaista intohimoa kuin uintiin. Kutsumusammatin, jossa voin kehittyä ja haastaa itseäni, hän sanoo.

Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Haastattelu uimahallin kahviossa on päättynyt ja Hulkko jatkaa kohti iltapäivän treenejä.

- Hieno asia vedessä on, että se yhdistää kaikkia. Ei ole väliä, oletko nuori tai vanha, aloittelija vai huippu-uimari. Altaassa voi tehdä mitä vain, Ida Hulkko pohtii.