Tutkittua ja turvallista talousvettä – olkaa hyvä!

Ennen kuin talousvesi päätyy asiakaskiinteistön vesijärjestelmään, se on vesilaitoksella ja verkostossa todettu puhtaaksi ja viranomaisten laatuvaatimusten mukaiseksi.

Vesilaitoksen toimittama korkealaatuinen talousvesi on suomalaisille itsestäänselvyys toisin kuin vaikkapa joissain EU-maissa. Vetemme on usein listattu maailman kärkijoukkoon ja jopa ensimmäiseksi Unescon listalla vuonna 2003.

Mitä on korkean laadun takana, johtava tutkija Ilkka Miettinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta?

– Meillä on hyviä vaihtoehtoja raakavesilähteiksi: järvi-, joki- ja pohjavettä riittää käytettäväksi. Osa pohjavedestä on turvallista jo sellaisenaan ilman käsittelyä. Esimerkiksi joissain eurooppalaisissa suurkaupungeissa on pakko käyttää vedentuotannossa sitä, mitä on saatavilla. Yleensä se on jokivettä, Miettinen vastaa.

Jätevesien tehokkaan puhdistuksen ansiosta raakavesilähteinä käytettyjen luonnonvesien tila on Suomessa hyvä, joten niitä voidaan turvallisesti käyttää vedentuotannossa. Miettinen muistuttaa, että vaikka raakavesi itsessään on laadukasta, sitä voivat liata ympäröivät tekijät, kuten jätevesivuodot, maatalouden lannoitteet, ihmisten piittaamattomuus tai luonnoneläimet.

Vesilaitoksenhoitaja Pauli Einola liekittää näytteenottohanan pään mikrobianalyysinäytettä varten, jotta hanan ja suuttimen pinnalla olevat bakteerit saadaan tuhottua ennen näytteenottoa. 

Veden fluoridipitoisuutta tarkkaillaan jatkuvasti esimerkiksi spektrofotometrillä. Kymen Vedeltä lähtee laatikoittain vesinäytteitä Kymen Ympäristölaboratorioon tutkittavaksi.

Laki määrää, viranomainen valvoo

Vedentuotanto on erittäin valvottua toimintaa, sillä kyse on ihmisten ja yhteiskunnan kannalta elintärkeästä elementistä. Kuluttajille toimitettava talousvesi ei saa aiheuttaa terveyshaittaa eikä haitallista syöpymistä tai haitallisten saostumien syntymistä vesijohdoissa tai -kalusteissa.

Talousveden laatuvaatimuksista on säädetty kahdessa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa, joista toinen koskee suuria vesilaitoksia ja toinen pieniä yksiköitä. Niissä säädetään myös veden laadun valvonnasta ja muun muassa siitä, miten pitää toimia, jos vedessä havaitaan laatuhäiriöitä.

Kunkin kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo, että vesilaitoksella on riittävästi omavalvontaa ja että tuotetun veden laatuvaatimukset täyttyvät laitoksen valvontatutkimusohjelman mukaisesti. Pintavesilaitoksilla vedestä tehdään enemmän analyysejä kuin pohjavesilaitoksilla.

– EU:n uudistuneen juomavesidirektiivin myötä jokaisen laitoksen valvontaohjelma perustuu jatkossa riskinarviointiin. Siinä tunnistetaan uhat ja arvioidaan niiden merkitystä ja todennäköisyyttä sekä laaditaan uhille hallintakeinot, Miettinen kertoo.

Vesilaitos vastaa veden laadusta kiinteistön liitokseen saakka. Siitä eteenpäin laadun säilyminen hyvänä on kiinteistön omistajan vastuulla.

Kymen Ympäristölaboratoriossa (Kymlab) suodatettu näyte asetetaan elatusaineeseen, joka saa mahdolliset bakteerit lisääntymään.

Vesinäytteet tutkitaan laboratoriossa

Vesilaitos ottaa tai otattaa ulkopuolisella Ruokaviraston hyväksymällä talousvesilaboratoriolla näytteitä tuotantoprosessin eri vaiheissa aina raakavedestä lähtevään veteen valvontaohjelmansa mukaisesti. Lisäksi vesilaitos, laboratorio tai terveydensuojeluviranomainen voivat ottaa valvontanäytteitä vesijohtoverkostosta.

Vesinäytteet analysoidaan laboratoriossa. Terveyshaittojen kannalta on tärkeää, että tuotettu vesi täyttää erityisesti mikrobiologiset laatuvaatimukset. Vatsatautien uhkaa kuvaavien suolistoperäisten Escherichia coli- ja enterokokkibakteerien esiintymiselle talousvedessä on nollatoleranssi.

Tutkittavia kemiallisia muuttujia voi olla kymmeniä. Ne voivat olla peräisin esimerkiksi raakavedestä, vedenkäsittelykemikaaleista, desinfioinnista tai verkostomateriaaleista. Tuotettu vesi ei saa ylittää annettuja enimmäisarvoja.

Vedestä tutkitaan myös radioaktiivisten aineiden, kuten radonin, aiheuttama aktiivisuuspitoisuus ja viitteellinen säteilyannos. Lisäksi vedestä mitataan lämpötila, jonka pitää olla alle 20 astetta, sekä tutkitaan veden haju, maku, väri ja sameus. Kylmyys saa aikaan raikkauden tunteen.

– Joku on joskus kuvannut suomalaisen veden makua latteaksi. Veden hyvä maku on äärimmäisen subjektiivinen asia. Joidenkin mielestä kloorin maku ja haju on kamala, mutta se on merkki tuoreudesta. Vesi ei ole silloin kiertänyt pitkään verkostossa vaan tulossa suoraan vedenkäsittelylaitokselta. Kloorin maku voi olla vähän kuin turvaetiketti veden päällä, Miettinen jatkaa.

Laboratoriossa tutkitaan vesi­laitokselta tulleiden näytteiden lisäksi esimerkiksi kaivovesiä. Laborantti Hanna Kuoppala valmistelee vesinäytteitä ajoon ICP-analysaattorille. Laite mittaa näytteestä ­alkuainepitoisuuksia, kuten mangaania, uraania ja arseenia.

Tuloksia entistä nopeammin jopa reaaliajassa

Suuri osa vesinäytteistä otetaan vielä käsin, mutta etenkin isommat laitokset käyttävät yhä enemmän jatkuvatoimisia automaattimittauksia. Tieto sensoreista kulkeutuu suoraan laitoksen automaatiojärjestelmään ja täydentää käsinäytteenottoa.

– Muutenkin reagointinopeus häiriöihin on entistä parempaa. Esimerkiksi mikrobien tutkimuksessa voidaan käyttää pikatestejä, joista saa tulokset nopeammin kuin monta vuorokautta kestävistä bakteeriviljelyistä, selvittää erityisasiantuntija Petri Juntunen Savonia-ammattikorkeakoulusta.

Juntunen on mukana laajassa vesialan Smart Water Management -yhteishankkeessa, jossa tutkitaan reaaliaikaista veden laadun seurantaa jatkuvatoimisten mittareiden avulla vesijohtoverkostossa.

– Online-mittareilla saadaan reaaliaikaista tietoa verkoston toiminnasta, nähdään nopeasti tilannekuva ja voidaan reagoida laadun poikkeamaan, kuten sameuteen. Tekniikka alkaa jo olla valmista yksittäisen mittauksen valvontaan. Seuraava askel on rakentaa valvontajärjestelmä, joka tuo kaiken datan yhteen ja tekee päätelmiä koneoppimisen avulla. Siihen menee vielä aikaa.

Kymen Ympäristö­laboratorion laborantti Eveliina Lekander valmistaa vesinäytteitä ajoon ­ionikromatografille. Laite erottelee näytteestä suolojen anionit, esimerkiksi fluoridin ja nitraatin, joiden pitoisuuksia tarkkaillaan ­puhtaasta vedestä.

Suodatettu näyte asetetaan elatusaineeseen. Mikäli näytteessä on bakteeria, elatusaine saa sen lisääntymään.

Kolibakteerikasvustoa laboratorionäytteessä. Bakteeri­kasvusto on laboratorion kasvattamaa – puhtaan veden näytteistä bakteeria löytyy äärimmäisen harvoin.