Suomi on jätevedenpuhdistuksen mallimaa
Jätevedenpuhdistamoiden puhdistustulos hipoo huippuluokkaa orgaanisen aineen ja fosforin poistossa. 1970-luvulla purkuvesistöjen tila oli paikoittain surkea.
Ensimmäiset jätevedenpuhdistamot aloittivat toimintansa vuonna 1910 Helsingissä ja Lahdessa. Vasta vuoden 1962 vesilaki velvoitti kaupunkeja ja kauppaloita puhdistamaan asukkaidensa jätevesiä ja hakemaan niille purkulupaa vesistöihin.
– Jätevedenpuhdistamoja rakennettiin eniten 1970-luvulla, ja vauhti kiihtyi aina 1990-luvulle asti. Sittemmin pieniä laitoksia on poistettu käytöstä ja ryhdytty rakentamaan isoja keskuspuhdistamoja, joihin jätevesiä ohjataan siirtoviemäreitä pitkin, kertoo johtava asiantuntija Vuokko Laukka Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).
Nykyisin ympäristöluvan alaisia puhdistamoja on noin 350. Lupa vaaditaan, jos laitos käsittelee vähintään sadan ihmisen jätevesiä.
Yli 95 % pois orgaanisesta aineesta ja fosforista
Aluksi jätevesi käsiteltiin mekaanisesti; siitä seulottiin pois vain kiinteä aines. 1970-luvulla käsittelyyn lisättiin biologinen aktiivilieteprosessi, jossa mikrobimassa sitoo orgaanisen aineen itseensä, minkä jälkeen massa kerätään pois. Myös fosforia alettiin saostaa kemiallisesti.
Puhdistamot ovat jo pitkään saavuttaneet yli 95 prosentin puhdistustehon orgaanisen aineen ja fosforin poistossa. Jätevesien vaikutukset vesieliöstölle ja vesien virkistyskäytölle ovat minimaalisia verrattuna vuosikymmenten takaiseen.
Typpi ei ole yhtä kriittinen vesistöjen rehevöitymisen kannalta kuin fosfori; typenpoistovaatimus koskeekin pääasiassa isoja ja rannikolla sijaitsevia puhdistamoita. Vuonna 2019 typestä saatiin pois noin 63 prosenttia.
Vaikka typenpoisto on tehostunut, puhdistamoilta vesistöihin tuleva typpikuorma on samalla tasolla kuin 1970-luvun alussa. Tämä johtuu siitä, että viemäriverkostojen laajentaminen ja taajamaväestön kasvu ovat lisänneet käsiteltävien jätevesien määrää. Aiempaa proteiinipitoisempi ruokavalio on myös kasvattanut jätevesien typpipitoisuutta.
Määräykset tiukentumassa
– Suomi on kansainvälisesti katsoen mallimaa, sillä meillä puhdistetaan jätevedet todella hyvin. Lainsäädäntömme on tiukempi kuin EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin (91/271/ETY) vaatimukset puhdistustehokkuudesta, Laukka sanoo.
EU uudistaa parhaillaan kyseistä direktiiviä. Luonnos ehdottaa tiukennuksia esimerkiksi typen ja mikroepäpuhtauksien, kuten lääkeaineiden, poistovaatimuksiin. Mahdolliset muutokset merkitsevät jätevedenpuhdistamoille investointeja tehokkaampiin käsittelymenetelmiin.
– Lisäksi jätevedenpuhdistuksesta halutaan tehdä energianeutraalia. Ongelmana on, että monet käyttöön otettavat uudet käsittelymenetelmät voivat kuluttaa paljon energiaa ja olla vähemmän ilmastoystävällisiä. Ei ole yksinkertaista parantaa puhdistusprosessia, kun toisessa vaakakupissa painavat muut asiat.
Uudet menetelmät myös maksavat ja tekevät puhdistuksesta kalliimpaa, mikä heijastuu kuluttajien jätevesimaksuihin.
Laukan mukaan puhdistustulosta voi aina parantaa, mutta 100-prosenttinen puhdistus ei ole välttämättä järkevää energiankulutuksen, talouden eikä ilmaston kannalta.
50 vuotta sitten: Koulujen saasteviikon yhteydessä koululaisille selostettiin jätteiden kulun prosessia Rajasaaren vedenpuhdistuslaitoksella Helsingissä vuonna 1970.
Liete hyötykäyttöön, ravinteet talteen
Jätevedenpuhdistuksesta syntyy materiaali- ja ravinnevirtoja, joita yritetään yhä enemmän hyödyntää kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Jo nyt jopa 90 % kaikesta puhdistamolietteestä käytetään maataloudessa ja viherrakentamisessa lannoitteena ja maanparannusaineena. Liete käsitellään ennen käyttöä, jotta se täyttää laatu- ja hygieniakriteerit.
Lietteeseen sitoutuu paljon ravinteita, kuten typpeä ja fosforia. Niiden kierrättäminen ja tehokas hyödyntäminen varmistaa välttämättömien ja hyödyllisten ravinteiden kiertämisen ekosysteemissä niin, etteivät ne valu hukkaan. Suomen maatalouden käyttämästä fosforilannoituksesta nykyisellään vain 5 % ja typpilannoitteesta 2 % on peräisin kierrätysravinteita sisältävistä lannoitevalmisteista.
Lietteen mädätyksessä syntyy biokaasua, jolla voidaan kattaa noin 50–70 % prosessin energiantarpeesta. Kiertotaloutta edustaa myös joillain isoilla laitoksilla käytössä oleva lämmöntalteenotto jätevesistä.
Lähteet: Vesilaitosyhdistys, Syke, Motiva
